Barbie ja minä

Kun 1960-luvulla kiinnostukseni Barbie -nukkea kohtaan syttyi, vanhempani eivät ostaneet minulle omaa barbia vaan sain lainata kuusi vuotta vanhemman sisareni barbien. Parhaan ystäväni Sarin kanssa leikimme vuosia yhdessä, milloin heillä, milloin meillä ja kesäisin ulkona huovan päällä. Barbie -valikoimat ja sen ajan kulutushysteeritön yhteiskunta vaikutti siihen, että barbeille ei juurikaan ostettu mitään valmiina. Huonekaluja yms askarreltiin itse. Muistan edelleen Sarin saamat upeat, kaupasta ostetut ruokailuhuoneen kalusteet. Äitini ompeli barbilleni upeita vaatteita ja myöhemmin tein vaatteita jonkin verran itsekin.

Omalle tyttärelleni ostin oman barbien tytön ollessa 4 kk ikäinen. Eikä häneltä sen jälkeenkään barbeja puuttunut, päinvastoin nukkekokoelma kasvoi melkoiseksi. Tytölle tuli ostettua barbien taloja, autoja, huonekaluja, koiravaljakoita, hevosia, vaatteita ja kaikenlaista pikkutarviketta popcorn-konetta myöten. Myös tyttäreni oli innokas barbeilla leikkijä ja kun hän kasvoi teini-ikään, minulle jäi käsiini mittava kokoelma nukkeja tarvikkeineen. Ensin ajattelin lahjoittaa nuket pois, mutta muutinkin mieleni ja päätin säästää nuket mahdollisille tuleville lapsenlapsille.

Muutama vuosi sitten televisiosta tuli dokumenttiohjelma japanilaisesta miehestä, joka keräili, entisöi ja uudisti Barbie -nukkeja. Olin kerta heitolla myyty ja ryhdyin puuhaan itsekin.